Moonsorrow 17.07.16 Ilosaarirock, Joensuu

Harvassa reissussa on ollut näin paljon yllättäviä hetkiä kuin tässä,

Minä, Janne, Marko ja Mitja tulimme Helsingistä. Markus tuli Kuopion suunnasta ja Villen piti tulla Porista Tampereen kautta Jussin kera. Toisin kävi.

Lähdin aamulla Lahdesta kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää oletuksella, että saan oikean auton heti alkuun. Olin autovuokraamon luukulla heti heidän avatessa ja sain paperit ja avaimet.

Papereita katsellessani jäin jo raapimaan päätäni, kun katsoin sanan "minibussi".

Pihalla selvisi sitten fakta, että meille oli vuokrattu 1+8 paikkainen minibussi. Eihän siihen mahdu backline ja soittokuntaa millään. Ensinmäinen kusinen tilanne.

Soittelen Villen kanssa asiasta ja neuvottelen. Menen tiskille takasin neuvottelemaan. Soittelen Markolle. Säädetään.

Homma kääntyi sitten niin, että saatiin minibussin lisäksi 1+2 paikkainen paku. Marko ajoi oman autonsa lentokentälle ja vaihtoi minibussiin. Minä hyppäsin pakun rattiin. Tästähän naurettiin myöhemmin.

Treeniksellä oltiin miltein tunti aikataulusta myöhässä. Kamat äkkiä autoon ja karavaani kulkee kohti Joensuuta.

Marko, Mitja ja Janne kulki minibussissa ja minä perässä pakulla. Lähdin Lahdesta vähän turhankin rivakasti ja unohdin ottaa levyjä mukaan. Minulla oli vain mp3 ja aux-piuha. Vaan autossa ei ollut kummallekkaan paikkaa. Mietippä hetki sitä. Radiokin toimi noin kolmasosan matkasta. Vähän oli tylsä meno matka.

Menomatkalla meille sitten selvisikin hauska juttu. Ville oli Tampereella mutta Jussia ei saatu kiinni. Elikkäs miksaaja ja kuski puuttuu? Tästä alkoi aikamoinen soittorumba ja selvittely. Deadline meni umpeen ja Ville selvitteli jatkoliikkumisia. Korpiklaanin Jarkko tarjoutui ajamaan Villen Jyväskylään josta sitten Paukku joka on toiminut vuosia Korpiklaanin miksaajana ottaisi Villen kyytiin sekä hoitaisi miksauksen keikalla. Iso kiitos tässä kohtaa Paukulle kun lähti mukaan täysin kylmiltään 3 tunnin varoajalla miksaamaan materiaalia mitä ei ollut vissiin edes vielä kuunnellut nuottiakaan.

Noin 30 kilometriä Ilosaaresta pysähdyimme hakemaan kahvia ja leipää. Autoista noustessamme Marko, Mitja ja Janne nauroi niin saatanasti. He olivat miettineet, että miksi Marko haki itselleen minibussin ja jätti oman autonsa kalliiseen lentokenttäparkkiin kun olisi voinnut tehdä tuon ajon yhtä hyvin omalla autollaan. Hyvä pointti kieltämättä.

Saavuttiin paikalle mutta vielä ei ollut ongelmat loppuneet. Ei meinaan meinattu löytää sisäänpääsyä alueelle. Villen tyttöystävä Aino oli jo onneksi paikalla joten pienen ohjeistuksen myötä pääsimme sisään. Hetken hengähdys ja asioiden ihmettely ja kotvasen kuluttua olimmekin kaikki paikalla.

Tässä kohtaa hujahdin kurkkaamaan Amorphista ja Paradise Lostia sekä selvittämään merchandise-asioita. Jos näet ihmisen jolla on "Ilosaarirock Staff"-paita ja kaulassa lappu jossa lukee "Sales", niin olettaisi hänen tietävän myyntikojuista. Kysyin häneltä paitamyyntiteltasta ja vastaus oli "Jaa emmie tiiä missä se on". Voi nyt vi**u. Sit päätäpahkaa ympäri aluetta kunnes löysin kojun.

Tästä suoraan kasaamaan kamoja.

Moonsorrow:lle oli varattu sama soittoslotti kuin Cheekille joten nyt oli aika täräyttää mustan puhuvat tarinat ilmoille niin maan perkeleen kovaa, että jää tuo chekkonen jalkoihin.

Olin tällä keikalla myöskin ihmettelemässä Mitjan kitarakamoja ja ensinmäisen kappaleen aikana hänen pedaalilauta sanoi sopimuksensa irti. Voi viturankuustoista. Kiva kyykkiä lavalla ja miettiä "mikä v***u tota masiinaa vaivaa?!" samalla, kun Mitjan pitäisi saadaa siitä ääntä pihalle keikan sujumiseksi. Saatiin se jotenkuten toimimaan ja loppukeikka meni ihan vailla suurempia murheita.

Keikan jälkeen tehtiin nopea purku ja lastaus. Tässä kohtaa ajattelin että olisi loistava hetki syödä niin jaksaa ajaa yötämyöten...vaan väärässä olin...

Epähuomiossani en ollut katsonut, että ruokapassin voimassaolo päätyi klo21 ja kellohan oli jo 23:jotain... Alueella kaikki kojut on jo sulkeutumassa illalta. Hirveällä kiireellä etsin jotain syötävää ja löysinkin pizzakojun. Pizzat oli kasattu uunin päälle varmaan toista tuntia sitten joten oli aika haalea ja kuiva käntty. Menihän se pahimpaan nälkään.

Loput kamat kyytiin ja karavaani kohti Helsinkiä.

Ville ja Aino liittyi minibussin seurueeseen ja minä jatkoin pakussa yksin. Matka oli aika pitkä ja raskas mutta jumalauta tuntu hyvältä päästä kotiin.

09.07.16 Jalometalli

Oulu ja Jalometalli. Kolmas kerta Oulussa keikkareissulla. Eka kerta Jalometallissa.

Illan lineup oli lähtökohtasesti ihan miellyttävä, että Swallow The Sun ja Anthrax osui samalle päivälle ja sellasella aikataululla että kerkes kattoo molemmat myös.

Lähettiin aamusta ajamaan kohti Oulua ja oltiin mestoilla joskus milloinpitikin.

Nopee checkin hotellilla ja siitä sitten festarialueelle pyörimään. Alue vaikutti oikein mukavalta ja sitähän se olikin. Toki ruokailumahdollisuudet oli alueella aika pienet ja muutamissa asioissa olisi ollut mielestäni parantamisen varaa, mutta kelpashan tuo!

Wolfheartin soitellessa oli meidän aika kasailla kamoi ja samaan aikaan Moonsorrow-dokkarin kuvaajaryhmä seurasi meitä ja meidän touhua. Hämmentävää ja ahdistavaa juosta kameraa karkuu.

Hirvee hulinajatohina. Miljoona asiaa tapahtuu ja kaikki pakkautui yhdeksi harmaaksi pilveksi. Muistikuvat on ?

Pitkin päivää mietin: "Siistiä jakaa bäkkäri Anthraxin kanssa. Josko sais vaikka yhteiskuvan tai edes vähä rupatella jätkien kanssa."

Paskanmarjat. Olen aina pitänyt Anthraxia haastattelujen ja dokkarien yms juttujen perusteella "laid back", jalat maassa-tyyppeinä jotka olis pyöriny bäkkäril ja ollu sosiaalisia yms.

Todellisuus oli hämmentävän kauakana tuosta kuvasta.

Tyypit tuotiin hotellilta pakulla bäkkärille ja kuljetettiin autolla lavan sivulle ja keikan jälkeen heti lavan sivusta autolla bäkkärille. Bäkkäriltä olisi kävellyt lavalle noin 30metriä. Tämä piti siis kuljettaa pidemmän kierron kautta autolla.

Bäkkärihän piti myös käytännössä melkein tyhjentää että heillä olisi tilaa ja rauhaa.

Laid back my ass. Among The Living on vieläkin kova levy mutta haistakoon paskan. Sori vaan.

Back to Moonsorrow.

Kamat lavalle. Nopeet tarkistelut että kaikki toimii ja siitä sitten estradi jälleen pakana metallin herroille. Bändi näyttää jälleen lavalla, että mistä tuulee ja pohjoisen kansa nauttii.

Tampereen reissulta otin vaihteeksi uuden opin ja toin jo keikan alussa mukanani lavansivuun kaljaa yms juomia. Tällä kertaa olin nopein juomateknikko. Marko huikkasi jonkin biisin aikana, että haluaisi kaljaa lisää. Oli hauska huomata artistin hämmentynyt ilme kun ei ollut päätään kerennyt kunnolla pois kääntämään kun olin jo kaljan kanssa vieressä.

Monarit näytti jälleen, että ketkä määrää. Keikka oli kokonaisuutena jälleen niin helvetin hieno että ei voi kun ihmetellä.

Nopea kamojen purku ja pakkaus sekä lastaus. Siitä sitten helvetin kyytiä alueelle katsomaan Swallow The Sunia.

Niin synkkää ja niin epätoivosta, mutta silti niin hyvää. Oli jopa ehkä yksi omia suosikkikeikkojani heiltä mitä olen nähnyt. Aivan helvetin tiukka setti.

Siitä sitten tovi aikaa eteenpäin ja päälavalle kipusikin tämä odotettu Amerikan ihme: Anthrax.

Vahvalla touchilla mentiin, mutta ammattimainen "suoritettaas nyt tää keikka taas alta"-tyyli paistoi läpi. Keikassa ei ollut sinänsä mitään erikoisempaa tunnelmaa eikä muutenkaan mitään mieleenjäävää. Herrat kirjaimellisesti kävi vain suorittamassa. Jotenkin hankala uskoa, että olisivat suuremmin nauttineet edes. Tiedä siitä sitten.

Keikan jälkeen olikin sitten perusmeno. Bäkkärillä kökittiin niin viimeiseen asti kuin olla ja voi ja siitä sitten hotellille. Tai pikemminkin baariin.

Jatkovaihtoehtona oli Hevimesta ja Mokoman keikka. Mokoma vissiin veti tuolla jonkun erikoiskeikan jossa setti painoittui vissiin nopeampaan tuotantoon. Noh. Hevimesta oli niin saakelin täys että mentiin kadun toiselle puolelle...karaokeabaariin.

Ovella meinas tulla jo stoppi kun kävi ilmi, että sisään maksaa x-euroa. Noh...Maksettiin itsemme sisään ja menin tiskille ja tilasin kaljan. Kalja oli sen verta hintava, että jäi se ilta todella lyhyeksi. Yksi kallis ja keskivertoa paskemmalle maistuva olvi naamariin ja pizzan kautta nukkumaan.

Aamulla olikin sitten aikainen lähtö ja jumalan kiire. Oulusta lähtö oli 08 ja minun piti olla Lahdessa töissä klo16. Otettaan tähän huomioon vielä, että minun piti kiertää Helsingissä useammassa paikassa ja palauttaa autokin taas aivan väärään suuntaan.

Tukka putkella vedettiin mutta jumalaut, että oli hauskaa taas. Töissä odottikin sitten iso lautasellin juhlista jäänneitä herkkuja. Kyllä kelepas

Tampere Metal Meeting 17.06.16

Perkele kun pääs venähätämään näiten päivitys.

Tämä reissu alkoi sinänsä jännästi kun piti hakea ensin auto jostain Klaukkalan perältä. Sitten haettiin Ville soittokamojensa kanssa toisaalta jostain mystisestä paikasta. Sitten suhattiin treenikselle.

Vuokra-automme haisi hyvinkin vahvasti rock 'n' rollille. Ei huono sinänsä mutta huh saaatana.

Reissuun lähtiessä oli sitten ensimäinen pysäkki rautasahakauppa. Kaljakauppa olisi ollut loogisempi mutta perkele aina nää pääsee yllättämään.

Keulittiin Tampereelle niin kovaa kun kehtas suhaa jotta kerettäis noin sovittuun aikaan mestoille.

Mestoillahan oltiin pitkälti sovitusti kunnes oltiin portilla mistä piti päästä sisään vaan se olikin pultattu kiinni, että access denied. Kiitos vaan tästä.

Järkkärithän perinteisesti osas taas auttaa sitten sen suhteen, että mistä pääsee sisään. Not.

Hirvee säätö ja sumplaaminen ja reitti löytyi sitten hetken päästä. Sisään ja autoparkkiin.

Hetki aikaa ettei ole mitään ihmeteltävää joten alueelle katsomaan Baptismia. Perkele että on kova bändi ja hyvä livenäkin. Tekniikka vaan kusi ja äänentoisto pätki sitten ikävästi. Muuten tosi hyvä.

Tämän jälkeen olikin aika ruveta purkamaan ja kasaamaan meidän kamoja.

Tässä kohtaa oli myös aika ruveta riehumaan rautasahan kanssa. Antaako kitaristin heilua rautasahan kanssa vai pistääkö roudarin sahaaman?

Kitaristi ensin ja sitten roudari. Kilpailuksihan se meni. Minä olin nopeampi mutta Janne teki parempaa jälkeä. Next time I will win!

Tampere Metal Meeting järjestettiin ensimäistä kertaa ja Baptismin teknisten ongelmien vuoksi vähän jännitin tilannetta. Edellisenä viikonloppuna ollut South Park Festivaali myös mietitytti, että kuinka paljon se vaikutti tämän viikon osallistujamäärään.

Osallistujamäärähän ylitti loppujenlopuksi kuulemma järjestäjien oletukset ja kaikki meni silleen kivasti.

Soundcheckin kanssa kävi sinänsä jännä juttu. Minulle ja kaverilleni Antille nakitettiin kiireisein aikataulun vuoksi homma tarkistaa kiipparit, kitarat, basso ja mikit.

Sanomatta selvää itseäni jännitti perkeleesti vaikka olenkin tietyllä tapaa odottanut tätä hetkeä.

Antti on korkeintaan nähnyt unta asiasta ja kehdannut edes puhua moisesta. Poika oli ihan paskan kankeena jännityksestä.

Tästä kehittyi jälleen lisähommia.

Kello löi (vissiin) klo20:00 ja oli aika pistää Monarit lauteille.

Moonsorrow kun astuu lavalle niin jumalauta siinä lähdetään lavalle varmoina. Tila otetaan samantien haltuun. Tyypit tietää tasan mitä ovat tekemässä ja tekevät sen niin helvetin hyvin.

On suuri ilo ja kunnia saada olla osallisena ja seurata lavansivusta tätä toimintaa.

75Min tais olla soittoaika ja jumankauta että oli hieno setti.

Kotimatkahan alkoi perinteisesti myöhemmin kuin mitä oli sovittu. Mikäs siinä haha!

Paluumatkassa nauratti kun tiputeltiin tyyppei yksitellen paikasta toiseen ja herrat lähtivät 07 lennolla johonkinpäin maailmaa seuraavalle keikalle. Marko tiputettiin Klaukkalaan ja noin 1,5h myöhemmin kun olimme vihdoin Antin kanssa matkalla palauttamaan autoa, niin voisin vannoa että ajettiin Markon kanssa ristiin.

Kerkes varmaan artisti lepäämään tosi paljon tuossa välissä haha!