Harvassa reissussa on ollut näin paljon yllättäviä hetkiä kuin tässä,
Minä, Janne, Marko ja Mitja tulimme Helsingistä. Markus tuli Kuopion suunnasta ja Villen piti tulla Porista Tampereen kautta Jussin kera. Toisin kävi.
Lähdin aamulla Lahdesta kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää oletuksella, että saan oikean auton heti alkuun. Olin autovuokraamon luukulla heti heidän avatessa ja sain paperit ja avaimet.
Papereita katsellessani jäin jo raapimaan päätäni, kun katsoin sanan "minibussi".
Pihalla selvisi sitten fakta, että meille oli vuokrattu 1+8 paikkainen minibussi. Eihän siihen mahdu backline ja soittokuntaa millään. Ensinmäinen kusinen tilanne.
Soittelen Villen kanssa asiasta ja neuvottelen. Menen tiskille takasin neuvottelemaan. Soittelen Markolle. Säädetään.
Homma kääntyi sitten niin, että saatiin minibussin lisäksi 1+2 paikkainen paku. Marko ajoi oman autonsa lentokentälle ja vaihtoi minibussiin. Minä hyppäsin pakun rattiin. Tästähän naurettiin myöhemmin.
Treeniksellä oltiin miltein tunti aikataulusta myöhässä. Kamat äkkiä autoon ja karavaani kulkee kohti Joensuuta.
Marko, Mitja ja Janne kulki minibussissa ja minä perässä pakulla. Lähdin Lahdesta vähän turhankin rivakasti ja unohdin ottaa levyjä mukaan. Minulla oli vain mp3 ja aux-piuha. Vaan autossa ei ollut kummallekkaan paikkaa. Mietippä hetki sitä. Radiokin toimi noin kolmasosan matkasta. Vähän oli tylsä meno matka.
Menomatkalla meille sitten selvisikin hauska juttu. Ville oli Tampereella mutta Jussia ei saatu kiinni. Elikkäs miksaaja ja kuski puuttuu? Tästä alkoi aikamoinen soittorumba ja selvittely. Deadline meni umpeen ja Ville selvitteli jatkoliikkumisia. Korpiklaanin Jarkko tarjoutui ajamaan Villen Jyväskylään josta sitten Paukku joka on toiminut vuosia Korpiklaanin miksaajana ottaisi Villen kyytiin sekä hoitaisi miksauksen keikalla. Iso kiitos tässä kohtaa Paukulle kun lähti mukaan täysin kylmiltään 3 tunnin varoajalla miksaamaan materiaalia mitä ei ollut vissiin edes vielä kuunnellut nuottiakaan.
Noin 30 kilometriä Ilosaaresta pysähdyimme hakemaan kahvia ja leipää. Autoista noustessamme Marko, Mitja ja Janne nauroi niin saatanasti. He olivat miettineet, että miksi Marko haki itselleen minibussin ja jätti oman autonsa kalliiseen lentokenttäparkkiin kun olisi voinnut tehdä tuon ajon yhtä hyvin omalla autollaan. Hyvä pointti kieltämättä.
Saavuttiin paikalle mutta vielä ei ollut ongelmat loppuneet. Ei meinaan meinattu löytää sisäänpääsyä alueelle. Villen tyttöystävä Aino oli jo onneksi paikalla joten pienen ohjeistuksen myötä pääsimme sisään. Hetken hengähdys ja asioiden ihmettely ja kotvasen kuluttua olimmekin kaikki paikalla.
Tässä kohtaa hujahdin kurkkaamaan Amorphista ja Paradise Lostia sekä selvittämään merchandise-asioita. Jos näet ihmisen jolla on "Ilosaarirock Staff"-paita ja kaulassa lappu jossa lukee "Sales", niin olettaisi hänen tietävän myyntikojuista. Kysyin häneltä paitamyyntiteltasta ja vastaus oli "Jaa emmie tiiä missä se on". Voi nyt vi**u. Sit päätäpahkaa ympäri aluetta kunnes löysin kojun.
Tästä suoraan kasaamaan kamoja.
Moonsorrow:lle oli varattu sama soittoslotti kuin Cheekille joten nyt oli aika täräyttää mustan puhuvat tarinat ilmoille niin maan perkeleen kovaa, että jää tuo chekkonen jalkoihin.
Olin tällä keikalla myöskin ihmettelemässä Mitjan kitarakamoja ja ensinmäisen kappaleen aikana hänen pedaalilauta sanoi sopimuksensa irti. Voi viturankuustoista. Kiva kyykkiä lavalla ja miettiä "mikä v***u tota masiinaa vaivaa?!" samalla, kun Mitjan pitäisi saadaa siitä ääntä pihalle keikan sujumiseksi. Saatiin se jotenkuten toimimaan ja loppukeikka meni ihan vailla suurempia murheita.
Keikan jälkeen tehtiin nopea purku ja lastaus. Tässä kohtaa ajattelin että olisi loistava hetki syödä niin jaksaa ajaa yötämyöten...vaan väärässä olin...
Epähuomiossani en ollut katsonut, että ruokapassin voimassaolo päätyi klo21 ja kellohan oli jo 23:jotain... Alueella kaikki kojut on jo sulkeutumassa illalta. Hirveällä kiireellä etsin jotain syötävää ja löysinkin pizzakojun. Pizzat oli kasattu uunin päälle varmaan toista tuntia sitten joten oli aika haalea ja kuiva käntty. Menihän se pahimpaan nälkään.
Loput kamat kyytiin ja karavaani kohti Helsinkiä.
Ville ja Aino liittyi minibussin seurueeseen ja minä jatkoin pakussa yksin. Matka oli aika pitkä ja raskas mutta jumalauta tuntu hyvältä päästä kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti