keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Swallow The Sun. Bar Base, Helsinki 15.11.15

Sunnuntain kevennys tai pikemminkin raskaannus.
Swallow The Sun akustisesti erään Stephenin/Stevenin 40v-bileillä.

Olin käytännössä juuri päässyt edellisillan riennoiltani kotiin Helsingistä ja pitikin jo lähteä rientämään takaisin.
Ande oli kutsunut minut tulemaan paikalle, kun soittelee STS:n kanssa keikan.
Mikäs sen mukavampaa, kun lähteä keikalle?

Olin itseasiassa odottellutkin, että milloin pääsisin näkemään akustisen STS keikan, kun niitä on nyt viimeaikoina alkanut olemaan ja nyt sen pääsin todistamaan.

Baari oli pieni ja yleisöä oli noin toistakymmentä. Tunnelma oli rento, mutta musiikki sai siihen sen tietyn synkkyyden joka sopi tähän täydellisesti.
Jätkät veti mielestäni tosi hyvin setin läpi ja kuullosti helvetin hyvältä. Toivon, että näitä keikkoja tulee lisää ja pääsen todistamaan useamminkin.

Suosittelen teille muillekkin jos mahdollisuus tulee!






Barren Earth/Turisas. Helsinki, Tavastia. 14.11.15

Tätä hetkeä olen odottanut ja pelännyt.
Barren Earth/Turisas-kiertueen aloitus. Ensimäistä kertaa elämässäni hoidan kahden bändin paitamyyntiä samaan aikaan.
Olen pitkään kiitollisuuden velassa Melanielle, kun tuli auttamaan minua tämän projektin aloittamisessa ja kasaamisessa. Neuvoi ja opasti sekä oli henkisenä tukena. Danke schön!

Paitojen laskemiseen ja tiskin kasaamiseen meni 5 tuntia. Ihan käsittämätön aika.

Barren Earth aloittaa soittonsa ja yleisöä on saapunut jo paikalle yli puoli salillista ja kokoajan tuli lisää. Tunnelma oli mielestäni hyvä ja jätkät soitti tosi vahvasti ja varmasti. Kerkesin pari biisiäkin kurkkaamaan paitatiskin nurkalta ja hyvältä näytti!

Turisaksella on näyttävä lavashow ja konsepti hallussa. Mukavaa seuraa ja lava otetaan vakuuttavasti haltuun.

Tätä projektia sitten touhutaan viikonloppuisin 19.12. asti...pelottaa...




Nightwish. Espoon metrokeskus. 13.11.15

Aamulla kahdeksalta olin messuhallilla purkamassa Slush-tapahtumaa. Sitä projektia tehtiin 10 tuntia. Kaksi tuntia taukoa ja Espoon metrokeskukseen ihmettelemään Nightwishiä.

En muuten välttämättä lähtisi katsomaan bändiä, mutta kun työn kautta oli mahdollisuus, niin miksipä ei? Loppujen lopuksi homma osoittautui niin, että Nightwish veti varsin vakuuttavan keikan ja yleisön näytti myös tykkäävän kovasti.

Load-out hommat alkoi hetimiten keikan jälkeen ja siihen meni mukavasti vissiin nelisen tuntia. Oli kyllä varsin mielenkiintoinen projekti vaikka ei ollutkaan ensimäinen kerta.






Swallow The Sun. Union-festivaali. The Circus, Helsinki 07.11.15

Jatkobileistä herätty ja olo on väsynyt.
Muilla juhlijoilla on hirveä kankkunen ja bileet pamautetaan käyntiin hetimiten. Illalla takasin Circukseen ja Swallow The Sun! Ai helvetti tästä tulee hieno päivä!

Kaikennäköistä pientä kuljailua siinä päivän mittaan ja sitten on aika lähteä kohti Circusta.
Emäntäväki menee toisaalle valmistautumaan illanviettoon ja me lähdetään Anden kanssa hakemaan Hra Kotamäki kyytiin ja kohti Circusta.

Tällä kertaa en ollut virallisesti minkään bändin hommissa tai mitään muutakaan. Kunhan hengailin ja olin. Kuitenkin pyrin olemaan hyödyksi ja jeesailisin Swallow The Sunin jätkiä kaikessa missä milloinkin kykenin.

Illan ensimmäinen bändi oli Kuusamosta (nyk. Tampere) kotoisin oleva A.R.G. Suomen varhaisimpia Thrash Metal-bändejä. Joskus yläasteella/ammattikoulussa tutuistuin jonkinverran bändiin, mutta siihen se sitten jäi.
Herrat oli tosi mukavia miekkosia ja kävinpä sitten ihmettelemässä menoa. Ukothan veti perkelen tiukkaa Thrashia ja meno oli just eikä melkeen! Tiukkaa!

Seuraavana olikin sitten universaali synonyymi kaikelle mikä nykymusiikissa on pilalla: Sonic Syndicate. Ei mulla muuta siitä.

Swallow The Sun ottaa lavan haltuun ja tätä on odotettu.
Settilista sisältää uusia kappaleita ja muutenkin viime aikoina olen kuunnellut STS:ää enemmänkin.

Tässä on jälleen yksi sellainen bändi mitä voisin katsoa illasta toiseen livenä kyllästymättä.
Soitto on saakelin voimakasta ja tarkkaa, mutta rentoa ja raastavaa. Mieli on haikea ja kaikki on perseestä, mutta silti olo on oikeasti ihan käsittämättömän loistava.

Bändi on periaatteessa hyvin vähä eleinen tietyllä tapaa, mutta lava ja yleisö otetaan haltuun nimenomaan eleettömyydellä. Mikko totesi mielestäni hienosti ennen keikkaa: "Minulle se on ihan sama vaikka yleisöä olis 3 tai 3000 tyyppiä. Loppujenlopuks meidän musahan on sellasta, että kaikki vaan kököttää paikallaan ja ahdistuu."

Eräs toinen hieno asia mikä Kotamäellä on tapana. Lavalta poistuminen.
Keikka kun loppuu, niin Mikko vaan lähtee biisin aikana lavalta heti, kun omat osuudet on loppu.
Yleisölle ei vilkutella, kumarrella tai heitellä mitään. Kalja tai viinilasi mukaan ja pois lavalta.
Lavakarisma 666%

Tämän illan pääesiintyjä olikin sitten Fear Factory. On niil yks iha hyvä biisi, mutta eihän ne sitä soittanu. En katsonut kahta biisiä enempää.










Rytmihäiriö. Union-festivaali. The Circus, Helsinki 06.11.15

Spurguremmi lähtee vielä syksyn viimeiselle ryyppyretkelle.
Circus ja Unioni-festivaali. Tapahtuma on ihan hyvä konsepti, mutta soittopaikka on vähän kyseenalainen tietyllä tapaa sekä line-up on hämmentävä. Jokin Tanskalainen bändi jonka nimeä en nyt millään muista, mutta vähän sellaista teknistä pomputusta. Sitten Rytmihäiriö. Sitten Santa Cruz ja sitten Mustach. Logiikkaa?

Anyway.
Reissuun lähettiin ajoissa, koska tiukka aikataulu ja paljon tehtävää. Kävin hakemassa auton ja lähdin hakemaan Anden ja siitä sitten treenikämpälle hakemaan soittokamat.
Circukselle ja load-in. Harvinaislaatuinen tilanne sinänsä, kun ollaan klubikeikalla ja minun ei tarvitse olla paitamyynnissä.

Soundcheck check ja sitten ihmettelemään. Bäkkärille tuodaan mystinen pilleritarjotin.
Tästä lähtee.

Tesseretcatakakaatatatatamikähittooli. Soittaa lähes tyhjälle salille. Nyt rupee karmimaan, että mitä helvettiä tästä tulee. Salissa varmaan 17 tyyppiä ja sinne mahtuu noin 1000?

Onneksi Rytmihäiriön aloittamishetkillä yleisöä oli kuitenkin valunut jo paikalle kohtalaisen hyvin, mutta kohdataan faktat. Rytmihäiriö ja Mustach. Ei yhteistä yleisöä.
Rytmihäiriö ja Santa Cruz. Ei yhteistä yleisöä. Sitten vielä tuo Tanskan otus. Ei. Lyödään päälle viellä 39€ maksavat liput. Eiköhän siinä ole tarpeeksi faktaa.

Kaikesta huolimatta yleisöä oli mukavasti silti paikalla ja soitto kulkee, kuin bisse hanasta.
Yleisöstä löytyy ihan mukavasti Rytmis-faneja ja he pitävät osaltaan tunnelman kohillaan. Muuten olikin sitten semmosta...jököttämistä...

Soitto läpi ja vuosi 2015 oli Surmacrewiltä siinä.
Santa Cruz lainaa soittokamoja joten eipä päästä karkaamaan heti paikaltakaan.

SC:n jälkeen sitten pikaien pakkaus ja hiiteen Circuksesta. Ville ja Aino heitettiin Majavaan. Loppuporukalla lähdettiin treeniksen kautta Andelle jatkobileisiin.

Meininki oli huikea läpi yön. Tästä jatketaan seuraavassa osiossa. 







Jaakko & Jay. Pikku-Hanhi, Lahti. 25.10.2015

Jaakko & Jay.
Ei pahemmin soittolistalleni eksy tämä folkpunkduo, mutta kyllähän tätä mielellään livenä käy katsomassa. Soittosetti on revitty hyvin minimalistiseksi, mutta silti saadaan meno ja tunnelma kohilleen, kuin isommankin bändin kanssa meuhatessa.

Tunnin ajan kaverit jaksoivat paukuttaa lavalla ja tunnelma pysyi vahvana koko setin läpi.
Eräs eturivin herrakin oli vissiin sitä mieltä, kun yksin pogoili koko setin.

Vaikka keikka olikin hyvä, niin ei tästä valitettavasti ihan hirveästi jäännyt kerrottavaa.
Käykää ihmeessä kurkkaa jos on mestoilla!

torstai 12. marraskuuta 2015

R.I.P. Philip "The Animal" Taylor

Philip "The Animal" Taylor 21.08.1954-11.11.2015.

Omasta elämästäni olen pitkän pätkän omistanut Motörheadille joten tämä suru-uutinen potkasi sukukalleuksille. Ilman Philiä ei meillä olisi Motörheadia joko periaatteessa ollenkaan tai ainakaan sellaisena, kuin me olemme Motörheadin oppineet tuntemaan.

Phil liittyi/liitettiin alkujaan Motörheadin käytännössä sillä perustein, että hänellä nyt vain sattui olemaan rummut sekä auto käytettäväksi, mutta osottautuihan hän sitten loppujenlopuksi pirun kovaksi rumpaliksikin.
Jokainen tuntee Ace Of Spadesin rytmityksen ensimäisestä nuotista viimeiseen ja tunnistaa myös Overkillin samantien, kun ne tuplabasarit rupee jytisemään.

Phil ja hänen rummut teki paljon Motörheadille sekä metal-musiikille yleisestikkin.
Vaikka Phil vietteli pääsääntöisesti vissiin hiljaiseloa viime vuosina, niin oli hän legenda eläessään ja jätti lähtiessään ison aukon jokaisen Motörhead-fanin sydämmeen.

Kevyet mullat Philille!