maanantai 26. lokakuuta 2015

Rytmihäiriö 17.10.15 Tampere, Klubi. Lost In Music

Aamukuudelta oltiin Unen kämpillä ja siitä sitten nukkumaan. Lähtöhän onkin siinä 13:30. Jesh!

Muutaman tunti unta palloon ja taas mennään. Treenikseltä pikkusälää messiin ja off to Damnpere!
Tässähän oli sellainen hauska juttu, että Klubilla piti olla klo 16:15, mutta soitto oli vasta 23:45.
Hämmentävää sekä ahdistavaa.
Kävi tavanomaiset ja lähtö ei sujunut ihan suunnitellusti joten aikataulut uusiks.

Tampereella oltiin 16:30. Pikainen load-in ja kamat suoraan lavalle. Soundcheck oli valmis 17:05. 10min etuajassa vaikka oltiin vartti myöhässä. Repikää siitä!

Nyt alkaakin mysteerihetket. Syödään ja ruvetaan sumplimaan ajantappoa. Ande ja Ratface-Jussi lähtee baareihin pyörimään ja minä, Une, Otto ja Janne lähdetään Unen tädille nukkumaan.
Nyt on pakko sanoa, mutta mitä hittoa!? HAHA! This is rock 'n' roll-life for you.

Hitusen unta palloon ja reilusti mustaa kahvia. Kello näyttää 22jajotain joten keula kohti Klubia.
Hommat haltuun, kamat kasaan ja lets rock!

Lähtöodotukset oli tähän iltaan Hämeenlinnanlaiset. "Mitähän tästä tulee?".
Hommahan Lost In Musicissa on vissiin aika showgazetms ja näyttäytymistä levy-yhtiöille yms.

Jätkät myllyttää ja ylistää viinapirua. Yleisö tykkää ja salissa on kuuma, kuin manalassa.
Nyt on helvetin hyvä!

Keikan suurin miinus oli, kun lavallla olevat savukoneet pörhels koko keikan ajan joten lavalla oli aikamoinen usva. Eipä se menoa haitannut.

Kamat kasaan ja pikainen loadout. Tai no kamat meni nopeasti. Lähtö ei niinkään haha!
Itsellä kun harvemmin on kiire keikkailtoina mihinkään, niin antaa artistien nauttia. Rupeen pakottamaan ja kiiruhtamaan sitten, kun tarvii jos tilanne vaatii.

Lähtö tapahtuu oletettua myöhemmin (yllätys?) ja Hesan päädyssä ollaan taas siinä 06 aamulla.
Kamat treenikselle. Auton palautus. Une ja Jussi kotiin. Sitten itse lähden kotiin.

Perjantai klo 10 - sunnuntai klo 09. 47h ja about 5h unta koko ajalla.
Sunnuntai saattoi mennä nukkuen.

Oli jälleen ihan helvetin hauskaa ja jään jälleen odottamaan seuraavia reissuja.
Ensi kuussa alkaa Barren Earth/Turisas-rundi ja on vielä yksi Rytmihäiriön keikkakin.
Tämä hyvä.









Rytmihäiriö 16.10.15 Hämeenlinna, Suisto-Klubi

Syksy puskee päälle, mutta spurgut liikkuu vielä ulkona Gambinan voimin.
Vuoden kolmanneksi viimeinen keikka.

Lähtö Hämeenlinnaan tapahtui melkein ajallaan ja oltiinhan me paikallakin melkeen ajoissa.
Tänään oli sinänsä outo ilta, kun ei ollut lämppäribändiä ja ennakko-odotukset eivät olleet hirveän korkealla, kun keikan mainonta oli ollut...noh....hiljaista.

Porukkaa saapui paikalla sen verran, että saatiin kuitenkin hyvät bileet aikaiseksi ja meininki oli hyvä.
Yleisössä oli yksi edustaja joka halusi kokoajan päästä lavalle vetämään Rytmihäiriön kanssa kappaleen: "Koska Saatana Sanoo Niin". Saahan sitä toivoa.

Vaikka vuosi on ollut hiljainen keikkojen suhteen, niin livekunto on silti pysynyt tiukkana.
Sekin kertoo jotain bändin pimeistä voimista, kun miksaaja joutuu toteamaan: "teidän lähtösoundi on jo niin perkeleen hyvä, että en mä voi tehdä siitä enää parempaa".

Keikkahan rullaa omalla painollaan mukavasti läpi ja sitten onkin poistumis-temppu ennen encore.

Yleisö huutaa normaalin "Gambina!"-huudon sijaan "KOSKA SAATANA SANOO NIIN!".
Poikkeuksellisen hyvä.

Bändi tulee takasin lavalle ja nostaa tämän erään herrasmiehen lavalle. Huutelut on noteerattu ja nyt bändi pistää haasteen. "Vedä kappale...Ilman säestystä!" Alkubiitit jotta päästään tahtiin ja jumalauta! Hämeenlinnan mies lähtee tykittelemään biisiä ja hyvin etenee. Bändi ja loppuyleisö osallistuu tukemaan lauseenloppuihin ja tästähän tuli helvetin hieno spektaakkeli.
Pakko nostaa hattua jätkälle.

Keikka kulkee kohti loppuaan ja lopuksi Otto pistää china-pellin paskaksi vesurilla. Hieno lopetus.
Kamat kasaan ja Hesaan.
Next stop: Tampere/Klubi/Lost In Music.








torstai 15. lokakuuta 2015

Flaming Sideburns. Mössö, Lahti. 9.10.15

Uusien kokemusten iltama.

Möysän essolla "mössöllä" oli tarjolla Flaming Sideburns ja Caroline.
Fleimarit on ollut emännän kestosuosikkeja vuosia ja pitihän sitä lähteä katsomaan.

Otan uudet livekokemukset aina vastaan ihan mielelläni, mutta tuo lämppäribändi Caroline menee osastoon: "olisi voinnut jäädä näkemättäkin".
Ysäri-Aerosmithiä ja fiftari-tyyliä sekaisin. No joillekkin maistuu.

Fleimarit olikin sitten ihan eriasia.
Mukavaa rocknrollia. Sopivan letkeetä ja rentoa, mutta hyvin soitettuna.
Basisti ja Kitaristi vaihteli välillä soittimia ja keikan loppupuolella laulaja kyykytti koko baaria.
Keikallakin oli mittaa melkein toista tuntia.

Hyvä meno ja voihan tuota kuunnella jatkossakin. Lyhyt esittely, mutta siinä kaikki sanottava tällä kertaa.


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Cut To Fit & Feastem. Lepakkomies, Helsinki. 07.10.15

Pitkästä aikaa pääsin Cut To Fit:n messiin touhuilemaan.

Nythän oli homma niin, että jätkät kävi Lepakkomiehessä ottamassa harjoittelukeikan ja lähtivät Eurooppaan kiertelemään melkein kuukaudeksi. Vaikka en fyysisesti liitykkään bändiin mitenkään millään muotoa, niin kyllä sitä tulee hymy naamalle, kun näkee kaverien bändin pääsevän pikkuhiljaa maailmankartalle.

Tämä on nyt heidän toka Eurorundi ja alkanut näkymään myös välillä ulkomaisten punk/grind-piirien sosiaalisisissamedioissa, zineissä yms. Helvetin hyvä!

Kävin hakemassa jätkät kyytiin melkein sovittuun aikaan ja mentiin treenikseltä hakemaan kamat.
Pakkaaminen olikin jännähkö projekti, kun tavaraa oli tavallista enemmän, mutta sinnehän ne mahtui mukavasti. Ei muuta kuin Helsinkiin!

Lepiksellä ajoissa ja sitten vain ihmetellään maailmanmenoa. Jauhetaan paskaa ja sitä perinteista: odotellaan.

Hommat kulkee omalla painollaan ja asioita tapahtuu.

Ovet aukeaa ja Morket (tossa kuuluis olla sellainen O jossa on / keskellä).
En hirveästi saannut tuosta bändistä irti. Odotin jotain ihan muuta ja tarjonta olikin aivan toista.
Kaahaminen jäi melkein kokonaan sivuun ja vokaalit oli perushuutoa.
Ei minun juttu. Sori jätkät.

Cut To Fit.
En oo vissiin yhtään oikeasti huonoa keikkaa näiltä nähny enkä nähnyt nyttenkään.
Setti mennään tiukalla otteella ja varmuudella läpi. Pieniä mokia siellätäällä kuten aina, mutta ei haittaa. Bändillä on noin 150 biisiä varmaan ja silti he vetävät keikat pääosin ilman listoja.
Jos jonkun biisin haluat kuulla, niin huuda se ääneen ja he ehkä/todnäk soittavat sen.

Jere on nyt ottanut livekäyttöön vokaaleihin oman delay-pedaalin ja voi helvetti, että toimi!
Tämä kehitys oli juurikin sopiva lisämauste!

Feastem.
Ai hemmetti, että tää on tiukkaa livesettiä. Pate hakkaa kannuja, kuin panssaritykistö ja Pete räksyttää mikrofonin kanssa, kuin mielipuolinen ja vesitautinen kulkukoira.
Heti kun biisi lähtee käyntiin, niin se on sama kuin saisi turpiinsa taukoamatta 1,5min tai 3min.
Ja sitä haluat silti lisää!

Niin mielelläni oisin lähtenyt näiten jätkien matkaan ja ihmetellyt hymy huulilla kaikki keikat.