tiistai 29. heinäkuuta 2014

Barren Earth. Karmarock 26/07/2014

Karmarock lähenee ja kuskilla herää kysymys: "Mistähän mä sen auton haen?".

Tästä alkaa hauskan puoleinen episodi autoasioiden selvittelyssä, mutta selvishän tuo.
Sitten selvittelin, että saanko tuoda uutta verta BE-crewiin ja sehän kävi. Enter Visa.

Visa on kaveri peruskoulun alkuajoilta asti ja myöskin hyvin kiinnostunut musiikkiasioista sekä diggaa Barren Earthia. Soitti sitten ja kysyi, että pääsiskö josku messii ja viikkoa myöhemmin mennäänn!

Aamupäivällä Helsinkiin metsästämään autoa, soittajia ja soittokamoja.
Auto ja osa soittajista paikasta A. Vähän soittokamoja paikasta B. Loput soittajat ja kamat paikasta C.
On the road to Harjavalta!

Matka sujuu mukavasti varsinkin, kun auto oli upouusi ja ilmastointi pelaa. Kelpaa!
Perillä selvitellään passit ja sumplataan pari passia lisää, kun ei niitä ollutkaan tarpeeksi.

Karmarock. Tuo pieni festivaali. Oikeastaan erittäin mukavan oloinen tapahtuma.
Omat juomat ja mieluisan oloinen alue ja mukava henkilökunta.

Maj Karma soitti siinä päälavalla ja heidän jälkeen meillä oli noin 45min siinä aikaa laittaa kamat kasaan.
Siltinkin homma onnistui myöhästymään.

Yleisökato oli jonkinmoinen, mutta eihän se estä soittamasta hyvää keikkaa ja semmoinen tarjoiltiin.
Setissä oli mukavasti uusia biisejäkin tulevalta levyltä joka on nyt vissiinkin äännitetty kokonaan.

Hyvä ruoka, kiva festivaali, hyvä perusmeininki, tuttuja naamoja.
Kaikilla oli hiton hauskaa vaikka olikin epäinhimillisen lämmin. En valita silti.

Kotimatkalla Visa hyväksyttiin koko bändin voimin Barren Earthin crewmemberiksi ja täten jäämme odottamaan syyskuun yhteiskeikkoja Katatonian kanssa.

Olen puhunut.











maanantai 21. heinäkuuta 2014

Rytmihäiriö. Klubi/Tre. 19.07.14

Pitkästä aikaa Rytmihäiriön kanssa keikkareissulle.

Kävi sellainen mielenkiintoinen tilanne, että päästiin Anden, Kristiinan ja Patzyn kanssa treenikämpälle melkein puol tuntia sovittua aikasemmin.
Eihä siinä turhan panttina viittiny seisoa niinpä ruvettiin pikkuhiljaa pakkaa autoa.
Sitten huomattiinkin, että auto on jo pakattu ennenkuin meidän piti ollakkaan treenikämpällä paitsi Jannen pedaalikeissi. Sen sai herra itse kasata.
Tästä syystä päästiin sitten lähtemään treenikämpältäkin jopa melkein etuajassa. Harvinaista.

Tampereelle päästyä sitten kamat Klubille ja lavalle. Eihän tuossa kauaa nokka tuhise.
Soundcheck ja sitten mukavaa rentoilua.
Harvinaisen mukava paikka kyllä tuo Klubi ja hyvää ruokaa!
Tuoni lainas Rytmiksen backlinea joten tunnin vaihtoaika siinä välissä oli kanssa yliruhtinaallinen.

Mokoman paitamyyjän Rääpäleen piti hoitaa Rytmihäiriön myyntikin, mutta kuumesta johtuen kysy jos itse jaksaisin hoitaa tuon. Mikäpä jottei.
Uutta merchiäkin oltiin saatu joten kauppa kävi.

Tuoni meuhkas Klubin puolella ja sen jälkeen rupes sitten Mokoma meuhkaamaan Pakkahuoneen puolella.
Tuonta en käynnyt katsomassa, mutta kuuleman perusteella ei haittaakkaan.
Mokomalta tuo oli jotenkin laiskan oloinen veto tai sitten ne alkaa livebändinäkin kärsimään jo.

Tässä kohtaa sitten Mokoman jälkeen Klubin puolella aloittelee Rytmihäiriö.
Klubi on pakkautunut ääriämyöten täyteen joten kuuma oli. Hiki virtaa vaikka seiso lavan reunalla tuulettimen vieressä.

Lavalla kävi pari sankaria moshaamassa, mutta toinen lähti vissiin järkkärin avustuksella koko rakennuksesta ulos. Toinen taas saikin aika vauhdikkaan ilmalennon takaisin yleisöön. Ei järin ammattimaista siltä pokelta.

Välispiikissä Ande mainitsi yleisölle, että vietän kyseisenä iltana syntymäpäivääni jonka jälkeen he aloittivat "Koska Saatana Sanoo Niin"-kappaleen.
Viime kesänä jo mietin festarikeikoilla asiaa ja tällä kertaa päätin toteuttaa lava-debyyttini.
Ei huono ilta tuolle haha.

Show goes on ja settilista on vähän yli puolessa välissä, kun meille tullaan heristelemään kelloa: "20min soittoaikaa" ja listassa olis vielä 8 biisiä. Not gonna happen?
Kävin sanomassa asiasta Andelle jonka jälkeen biisit tulitettiin läpi ilman välispiikkejä ja pienellä kaahaamisella. Eipä tainnu setistä jäädä biisiäkään pois.

Keikka lähenee viimesiä biisejä joten paitatiski kutsuu.
Keikan päätyttä myynti räjähti käsiin ihan totaalisesti. Nosturissa 25v-keikallakaan meinannu olla noin paha kiire.

Turmion Kätilöt ottaa Pakkahuoneen lavan haltuun.
Tiski kiinni, kamat kasaan ja terassille viilentelemään.

Kotimatkaankin päästiin melko kivuttomasti ja myös suht ajoissa joka hämmensi ihan pirusti.

Ihan kelpo synttärit ei voi muuta sanoa.








lauantai 19. heinäkuuta 2014

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Hiljaisuuden mietteitä.

Loppuvuodesta toimin paitamyyjänä Unkindin ja Mantarin keikoilla. Tästä olen aika fiiliksissä.
Myöskin pari sellaista alustavaa, mutta "pidetään mielessä"-hommaakin ehkä tiedossa ja niistä sitten enemmän, kun on ajankohtaista. Jos on kerrottavaa.

Kesä on hienoimmillaan ja pään sisällä joku pieni piru huutaa: "ON THE ROAD!", mutta hommia ei nyt ihan hirveästi ole joten jotain pitäisi kehitellä. Tänä viikonloppuna Cut To Fitillä olisi keikkoja, mutta olen estynyt heidän seuraan liittymästä. Noh syksyksi sitten enemmän touhua.

Eilen illalla mietiskelin asioita. Mieleen juolahti ajatteita joista mentiin sitten pinnan alle.

Josku junnuna ajattelin, että olis hienoa osata soittaa jotai, olla bändissä ja tehdä keikkoi.
Tämä ajatusmaailma kärsii toteutuksessa jonkinverrankin, kun pää ja kädet ei suostu yhteistyöhön mikä useimpien soittimien kanssa olisi ihan hyödyllistä. Ei tuo lyriikkapääkään mikään vahva ole.

Joten rokkielämää verhon takaa.

Jossain väliä roudarin hommat alkoi kiinnostaa ja tämähän on mahtavaa hommaa. Pääsee kiertämään ja tekemään paljon kaikenlaista. Suunnilleen samaa hommaa, mutta ei tarvi esiintyä yms.

Tästä sitten heräsikin ajatus mieleeni, että on nuoria jotka haluavat muusikoiksi, mutta soittaminen ei oikein suju ja he hylkäävät ajatuksen koko touhusta ja samalla hylkäävät osan itseään heittämällä unelman roskiin. Ajatusmaailmallisesti saman ajaisi leikata itseltään varpaat irti, kun ei niitä käytä "mihinkään".

Miten näitä nuoria ja vaikkapa ei niinkään nuoria kannustaisi kokeilemaan roudarin uraa?
Tiedän itse, että tuolla olisi potentiaalisia ihmisiä vaikka kuinka paljon ja tästä huolimatta näissä hommissa välillä näkee sellasia paskantärkeitä nipottajia jotka ei osaa oikeasti tehdä mitään.
Joten osaavia tarvittaisiin ehdottomasti ja jos osaa hommansa oikeasti hyvin niin töitä riittää.

Jos sinulla on bändi. Kysykää kavereitanne mukaan kuskiksi, roudariksi, paitamyyjäksi mitä vain tekemään.
Jos sinun kavereille on bändi. Kysy tarvitsevatko he apua jotenkin?
Apu on käytännössä aina tarpeen kuitenkin.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Pearl Jam. Friends areena, Tukholma.

Huonosti nukuttu yö ja viiden herätys.
Kamat kasaan ja kahvia naamariin. Auton keula kohti lentokenttää.
Lento Riikan kautta Tukholmaan ja siellähän sitä olikin Arlandassa hauska pyöriä.

Törkeen kokonen mesta, mutta löydettiin sieltä itsemme jonnekkin ja justjajust junaan.
Tukholman central station. Ei hellweddi. Painajaismainen paikka tuo Tukholma.
Löydettiin kuitenkin oikea metro ja oikeaan osoitteeseen. seuraava ongelma olikin hotellin löytäminen, mutta se löytyikin yllättävän helpolla.

Ruuaksi pitsaa. Löydettiin hotellin lähettyviltä kuulemma hyvä paikka ja hyvähän se oli.
Edulliset pitsat ja normaalikoko vastais täällä perhepitsaa, että terve vaan!
Takas hotellille ja pien välikuolema.

Ei muutakuin takasin metroihin säheltämään ja keskustaan. Koitetaan löytää pubia ja nähdään iso "PUB" kyltti ja otetaan se suunnaksi. Sehän oli hemmetti ostoskeskus (bastards....).
Tovin pyörittyä luovutetaan ja suunnataan lähemmäs keikkapaikkaa ja jatketaa etsimitä.
Etsiessä törmätään mukavaan Irlantilaispariskuntaa joka myöskin etsi kaveriporukallaan pubia.

Kysytään paikalliselta ja sekään ei osaa neuvoa: "I'm not sure. I guess there is one?"
Löytyhän se kuitenkin. Tosin Amerikkalaistyylinen sporttibaari. Tukholma ei halua mua sinne ilmeisesti.

Vihdoin päästään sitten keikkaan.

Perus paitatiskin tarkistus ja emännälle tarttui siitä matkaan kiertuepaita. Itse ostin muistoksi pinssin.
Areenahan on jumalattoman kokonen. keikkailtoina vetää vissiin 67 500 ihmistä sisään.

Kaljatiskin kautta istumaan ja keikkaa katsomaan. Itse, kun en hirveästi ole bändiin perehtynyt niin mikäs siinä. Tuli sieltä settilistasta se yksi hyvä biisi (mind your manners) ja soitto kulki sellaisen 2,5h kokonaisuudessaan, että kyllähän rahan edestä sai.

Keikan aikana kävi sellainen hauskahko juttu, kun Eddie huomas eturivistä tytön kyltin kanssa: "PLS. SIGN MY SHOE!" johon Eddie aluksi naureskeli: "väärä substantiivi heheh" jonka jälkee yleisö puhkesi "SIGN HER SHOE!" huutoon.
Tyttö heitti ekana toisen kengän Eddielle jonka jälkeen Eddie sitten pyysi seuraavan, mutta heittikin ne rumpusetin taakse lepytellen: "trust me. it will be ok" ja aloitti soolona biisin.
Bändi nimmaroi kengät ja vie Eddielle biisin lopussa. Ekana hän heittää toisen takaisin tytölle ja kulkee toinen kenkä kädessä.

Tässä kohtaa Eddie haki viinipullon ja käveli mikrofonin luokse: "after this we will have weird bond" ja kaatoi viiniä kenkään, joi sen ja heitti kengän takaisin tytölle.
Veikkaan, että taisi onnellinen tyttö kävellä paljain jaloin kotiinsa.

Pari tuntia lepoa ja viideltä ylös ja puoli seitsemältä laivaan 12:sta tunniksi istumaan ilman hyttiä. Jes!
Oli kyl iha hauska reissu loppujen lopuks.





torstai 3. heinäkuuta 2014

Tuska 2014

Kesä 2008 oli ensinmäinen kokemukseni Tuska Open Airin kanssa ja tykkäsin tapahtumasta erittäin paljon.
Tuon kesän jälkeen olen käynnyt Tuskassa joka vuosi vähintään yhtenä päivänä.
Tänä vuonna näytti siltä, että putki katkeaa. Rahat eivät riittäneet ja alunperin Tukholmaan piti lähteä jo perjantaina, mutta taisi joku ylempi taho olla suotuisalla tuulella.
Anselmon keikan missaaminen olisi ottanut päähän ja pitkään.

Sain 3pv:n lipun joten ranneke käteen ja Tuskaan. Tästä olen suuresti kiitollinen Villelle.
Pienistä säädöistä johtuen saavuin Psykoanalyysin keikalle 10minuuttia myöhässä joka vähän harmitti, mutta Vitutuscorea pitää kuunnella vittuuntuneena ja sopivasti sisäänkävellessä soi "Äännestän vain kivellä!" ja saihan tätä vielä kuunnella 15 minuuttia. Hyvin aukas pojat Tuskan!

Tämän jälkeen ajattelin kurkata Ensiferumia.
Aikanaan diggailin bändiä hyvinkin paljon ja Nosturissa näin näiltä yhden elämäni kovimmista keikoista.
Tosin tuon keikan jälkeen jokainen keikka ollut melkein edelistään huonompi. Etenkin Tuskassa nähdyt.

Viimeeksi soittivat Kaisaniemessä pikkulavalla ja kuullosti ihan paskalta.
Tilanne oli muuttunut sen verran, että oltiin päälavalla ja kuullosti silti ihan paskalta. Turun Klubilla, kun viimeeksi näitä olen kattonut niin meno oli ihan hyvä eli ei festareillla tarvi näitä enää kattoa.

Tässä kohtaa oli sitten pyörimisaika. Ei mitään katsottavaa. Päätin kuitenkin mennä kattilahalliin tsiigaa tätä Tuskan uutta veto: Stand up-komediaa.
Väkeä oli ihan kiitettävästi ja osaa väestä nauratti. Itseäni kävi vain ärsyttämään juttujen yksitoikkoisuus.
Pissa-kakka-alapäähuumoria. Oha noitaki hauskoi vitsei, mutta tällä kertaa kävi suorastaan vituttamaan.

Joten pois hallista ja päälavan suuntaan. Siellä viimeistellään lavaa.
Philip H. Anselmo & The Illegals.

Näin viime kesänä Downin Provinssirockissa joten odotin tätä keikkaa kohtalaisen innoissani.
Anselmon kohdilla on eräänlaiset fanikiikarit aina messissä. Herra kuitenkin ollut itselleni usemman vuoden ajan yksi suurimpia idoleita heti Lemmyn jälkeen.

Välinaureskelua sain viereeni mönkineistä jätkistä, kun he olivat niin innoissaan "EI SAATANA! TOS LAVAL ON KOHT PANTERAN LAULAJA!!!"
"Ei mua toi bändi oikeesti kiinnosta, mut vittu siin on Panteran laulaja!!"
Sitten mietitään Dimebagia ja "joo seki ammuttii sillo 2002" yms hauskaa. Mikäs siinä.
Hyvä, että tuli joka tapauksessa kattomaan keikkaa.

Keikka alkaa käskyttämisellä ja tiukalla tykityksellä.
Uusi levy kuullostaa levyltä hyvältä ja myöskin livenä. Erittäin hyvä!
Anselmolla on kyllä lavakarisma kohdillaan.

Settilistaan kuuluu uusia biisei, mutta väliin saadaan vähän Arson Anthemia, Agnostic Frontia, Panteraa, Slayeria ja itselleni suosikki näistä lainabändeistä oli ehdottomasti SUPERJOINT RITUAL.
Aurinko korventi takaraivoon inhottavasti joten keikkakokemus oli pientä tuskailua, mutta kyllä vain!
Kyllä tuota kattois useamminkin.

Tuskat tuskailtu. Back to Lahti ja ranneke Juusolle, että se pääs sitte sunnuntaina katsomaan omat lempibändinsä Neurosiksen ja Emperorin.







Barren Earth. On The Rocks 26.6.14

Tästä alkaa uudet seikkailut Barren Earthin kanssa. Tuska-etkot.

Olin Helsingissä pyörimässä jo ajoissa jottei mun puolesta tulis myöhästymisiä.
Tietenkin uutta asiaa odottaen olin onnistunu ymmärtää parista viestistä asiat väärin ja olin todellakin sitten ajoissa paikalla. Eihän siinä. Majavassa kahvit ja sitten Kallio sightseeing.

Auton hakeminen onnistui helpommin, kuin uskalsin toivoa joten Oppu kyytiin ja kohti treenistä.
Marko ja Sami oli siellä valmiina laittanu kamoi kasaa joten pikaset terve-terve ja romut kyytii.

On The Rocksin edustalla sitten kaikki alkaakin olla paikalla joten kamat autosta baariin ->.
Muuten helppoa kannettavaa paitsi Opun bassokaappi. Siihen pitää perehtyä. Siin on maaginen tapa.

Kamat lavalle ja soundcheckiä. Tässä kohtaa itse hyödynnän aikaani selvittämällä merchandiselaatikon.
Paljon paitoja ja kaikki sekasin. JES! Onneks oli aikaa ja sain ne setvittyä siinä.

Soundcheckin jälkeen syömään ja söinpä siinä aivan tolkuttoman hyvän pitsan. Vapiano jees!
Maha täys ja mieli on rauhallinen. On aika siirtyä paitatiskin taakse.
El Grende veteli siinä akustisia Misfits covereita. Ihan mielenkiintoista.

Päästetäänpä Barrenit lavalle.
Tämä ilta oli sekä bändille, että yleisölle ensi-ilta uudella laulajalla. Jón Aldará Färsaarilta.
Pientä epäilystä ja jännitystä, mutta myös luottavaisuutta on ilmassa.
Setti lähtee nätisti käyntiin ja Jón ottaa lavan ja On The Rocksin haltuun.

Pakko sanoa, että Kotamäen poistuttua tilalle löydettiin erittäin vahva mies.
Murinat on kuin manalasta ja puhtaat osuudet kuin hienommilta kuoroilta. Oli hienoa katsoa, kun lavalla väellä on pieni virne naamalla ja Jón seisoo lavalla ajatellen "Tätä suurempaa fani-hetkeä en voi tämän bändin kanssa enään saavuttaa" ja nauttii tilanteesta sekä hallitsee samalla koko tilaa.

Keikka meni erittäin mukavasti. Kotamäkikin oli siellä tarkistelemassa menoa ja piipahti myöskin lavalla laulelemassa. Yleisöäkin oli torstaiksi tosi hyvin paikalla. Ympäri palloa myös.

Paitakiska kiinni. Heiheit ja Lahti kutsuu. Oli hyvä reissu ja odotan innolla tulevia!