sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Rytmihäiriö. Lappeenranta.

Tapahtuma: Pikametallimiehet.
Tapahutmapaikka: Laserkatu ja joku koulun ravintolatila/aula.
Noi alkutiedot vakuutti jo tarpeeks.

Reissu lähtee käyntiin reenikseltä tavanomaisesti autonpakkaamisella. Tällä kertaa meillä oli pari rottaa Ratfacesta mukana joten tavaraa oli normaalia enemmän. Kevyesti ne saatiin autoon silti mahtumaan.

Keula kohti Lappeenrantaa ja takapenkillä sihahtaa tölkit. Vuoden ensimmäinen keikkareissu tällä porukalla on korkattu.

Siirtymä kaupungista toiseen meni erittäin kevyesti, mutta paikanpäälle päästessä asiat menikin sitten ei-niin-helposti-tavalla.
Missään ei perinteisesti lue mitään opasteita eikä saada yhteyshenkilöitä kiinni. Mitenhä nuokin henkilöt valitaan tuohon hommaan, kun eivät sitä kuitenkaan osaa.

Kukaan paikalla oleva ei osaa neuvoa vaikka ovat itsekkin soittamassa samassa tapahtumassa.
"Mistä te roudasitte kamat?" "Emmä tiiä. Jostai tuolta vissii."
Soittajat eikä katsojat tiedä mitään. Joku passin kanssa juokseva henkilö nähdään. Sekään ei tiedä mitään, mutta kysyy toiselta. Eikä sekään tiedä, MUTTA he ehkä tietävät kolmannen henkilön joka vois tietää mikäli hän on edes paikalla.
Tämän lisäksi kaikki henkilökunta oli aikapitkälti tuhannentuiskeissa. Teekkarit....

Eipä siinä. Mutkat suoraks ja repästään portti auki niin eiköhän sieltä hyppää silmille järkkärit.
Tästä kuitenkin oli ihan hyötyä, kun saatiin sitten hommat selville ja saatiin, kuin saatiinkin kamat sisään.

Perusmeno. Kamat nurkkaan. Bäkkärille syömään ja juomaan. Paskanjauhantaa. Sitten paitatiski auki ja istuskelemaan.
Une tuli vahtimaan tiskiä joten itse hiipparoin katsomaan Ratfacea. Tuo on kyllä aina yhtä lepposa porukka ja viihdyttävä livebändi. Kelpaa.

Lava oli aika mielenkiintoinen diy-henkinen rakennustelineistä kyhätty vekotin kouluravintolan aulassa.
Ratface kuittaa. Rytmihäiriö siirtyy kentälle.

Pitti pyörii. Stagedaivaajiakin löytyy. Setti etenee.
Sali on täynnä mitä erikoisempia hiihtäjiä haalareissa ja muissa ihme tamineissa tai maaleissa.
Eräälle ilta päätyi sitten Rytmiksen aikana, kun daivaajan jälkeen hänellä oli otsassa aika härski vekki joka piti sitten vissii lähteä tikkauttamaan.
Toinen jännä tilanne oli, kun eräs katsoja ei halunnut järkkärin istuvan lavanreunalla ja kiskasi tämän alas. Järkkäri rupesi ojentamaan tätä niin tämähän isona miehenä kiskas järkkäriä turpaan.
Kolme muuta paikalle ja silti tätä sankaria ei heitetty ulos keikkapaikalta. Vain Lappeenrannassa.

Setti läpi, kamat nipppuun ja autoon. Sen jälkeen alkoikin perinteinen soittajien kyytiin järjestäminen.
Soittajat autossa. Keula kohti Helsinkiä.
Aina jännittää tuo loppuroudaus, kun viimeisen 100 kilometrin sisällä alkaa artistit sammumaan takapenkillä.
Eipä olis eka kerta, kun kamat olis Villen kanssa kannettu kahdestaan, mutta kyllä ne penteleet vaan sieltä urheasti yleensä herää ja kantaa kamat.

Tämän jälkeen voi hyvin mielin lähteä kotiin vaikka se viimeinen 100km ajomatka ei paljon mieltä kohoittanutkaan. Toisaalta mikäs siinä. Aamu valkenee ja aurinko nousee niin ihan mukavahan siinä on ajella ja katsella miten muu mailma vasta herää, kun itse on vasta menossa nukkumaan.

Jotain omituisen kivaa siinä on tulla kotiin josku 06-07 aamulla ja heittää "iltapalana" pizzaa naamariin ja ottaa vähän lepiä. Päivärytmit on pidettävä kellonajoista huolimatta.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

The Blues Brothers.

Luin tuossa eräänä päivänä jostain, että The Blues Brothers Band tulee Tampereelle elokuussa.
Kysyinpä sitten iskältä, että haluaisko se mahdollisesti lähteä mukaan jakamaan tämän tilaisuuden kanssani.
Eihän tuossa ole alkuperäisiä muitakuin kitaristi Steve "The Colonel" Cropper ja saksofonisti Lou "Blue Lou" Marini, mutta olisihan se hiton hienoa nähdä silti.

Useasti tutut ja tuntemattomat sanoo aina jonkun levyn mikä sytytti heidän mielenkiinnon ja intohimon musiikkia kohtaan. Itselläni se oli kuitenkin The Blues Brothers-elokuva.
Muistelisin, että iskä oli vissiin tilannut tuon vhs:nä ja saapusispäivänä sitten katsottiin tuo koko perheen kesken. Ikää oli ehkä 6-7.
Jokin sitten tuota elokuvaa katsoessa aiheutti sisimmässäni jotain mikä selvensi suunnan mitä haluan kulkea elämässäni ja se on musiikin parissa.

Olen omaksunut tuosta elokuvasta omiin toimiini monia asioita sekä tapoja.
Välillä olen sitä kyllä miettinyt vaikka tuo elokuva on blues, rhythm and blues ja soul painoitteista musiikillisesti, niin silti itse olen päätynyt elämässäni pääosin hevin ja punkin pariin. Tosin viime vuosina elämääni on kyllä alkanut tulemaan noita blues-juttujakin.

Toisin sanoen kiitos kuuluu isälle, että sain jo nuorena selville mitä haluan elämässäni tehdä.
Pitäisköhän kutsua ukko kylää ja kattoa tuo elokuva yhessä.

Lisäyksiä:
Oli tuossa josku hauska stoori, kun kaverien kanssa ajeltiin Turussa joltain keikkareissulta takasin ja siinä kaupungissa pyöriessa kuunneltiin Blues Brothers soundtrackia ja tuli tuo Peter Gunn Theme.
Huomattiin jätkien kanssa, että meitä oli jo seurannu hyvän tovin poliisiauto ja siinä sitten naurettii huolella, että nyt on meinikiä.
Jossain välissä se kävi kyllä kuumottamaan, kun ne seuras yllättävän pitkään kuitenkin.
Hieno hetki.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Conan ja Lutakko.

Jokohan ne aloittelee Lutakon uudelleen rakentamista...
Conan tuli, Conan möyri ja Conan murskasi.

Turun Klubilla kun tämän maailmanlopunvasaran näin viimeeksi tuossa vuosi sitten, niin silloin jo koin elämäni suurimman äänivallin ja massiivisimman möyrinnän voiman.
Jos bassoa löytyy niin helvetisti, että jaloista ja loppu keikkaa kohden käsistäkin lähtee tunto, niin ei kokemus voi olla huono.
Tämän haluan kokea useamminkin.

Pakko sanoa myös, että se joka sanoo Crowbaria maailman raskaimmaksi bändiksi. Ei hän ole kuullut Conania.

Köpsittiin Juuson kanssa Lutakkoon ja aluksi hemmentelin, kun normaali yleisöalue oli aidattu pois käytöstä.
Sitten huomattiin, että lava olikin siirretty baarin puolelle nurkkaan. Siinähän sitä sitten mietittiin, että mitähän tästä tulee.
Lava oli hitusen Torven lavaa isompi ja nauratti kaappeja katsoeassa, että soittokamat ei olisi varmaan mahtunut millään muotoa Torveen hah.
Yleisöäkin oli keskiviikoksi yllättävän paljon.

Church Of Void hoiti lämppärinpaikkaa, mutta jotenki tuosta bändistä ei oikein saannut tarttumapintaa.
Ruusuja?

Oli kyllä raskaasti yks parhaimpia keikkoja mitä on tullut todistettua.
Tuntuu varmaa luissa vielä pari päivää tuo jyrinä.



Tästä vielä maistiaisia:


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Viikonmeiningit

Mitäs sitä tällä viikkoa keksis?

Conan? Notta helvetissä!
Keskiviikkona parin kaverin kanssa Jyväskylä/Lutakko ja Conan sekä Church Of Void elikkäs nyt laahataan!
Viimeeksi, kun Conania kävin katsomassa olivat he Turun Klubilla.
Paikalla olijoita ehkä 20 maksimissaan, mutta jumankauta mikä äänimuuri. Basso möyri niin perkleesti, että jaloista lähti tunto ekan biisin aikana. Jossain välissä settiä lähti tunto vielä käsistäkin.
Matalat taajuudet hiipi luokse ja työnsi suuntaan ja toiseen. Ihan mahtavaa!

Tätä odotan tältäkin reissulta ja muutenkin odotan innolla tätä.

Lauantaina sitten suuntana on "pitkästä" aikaa Rytmihäiriön kanssa Lappeenranta ja Pikametallimiehet niminen tapahtuma. On siellä Ratfacekin mukana mikä on aina erittäin kiva lisä!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Viikonloppu Turussa. AP-Fest.

Klubi ja AP-Fest 4 + FM2000.
Punkkia joka suunnasta. Eihän siinä valittamista.

Perjantaina suunnattiin Klubille katsomaan Kakkahätä-77 joka oli illan toka vai kolmas artisti. Ensimmäiset kaksi ei aiheuttanut suuria kiinnostuksen tunteita, kun yritti niitä kuunnella netistä.
Klubille päästyä huomattiin siellä tapahtuneen pahuuksia. Pakollinen narikka ja jono.
Jono?
Klubilla ei ennen tarvinu jonottaa suunnilleen mihinkään ja nyt jonottamisen vuoksi meinas jäädä KH-77 näkemättä sitten.
Jono etenee ja päästään saliin. Kakkis soittaa mutta äänimies varmaan nukkuu, kun soundit ovat punkillekkin sen verta puuroa, että biisejä meinannu erottaa edes toisistaan. Mitä täällä tapahtuu?

Kakkiksen jälkeen käytin välikerroksessa tarkistamassa Pieksämäkeläisten nykyinen keikkakunto.
FM2000 oli siellä viihdyttämässä kansaa ilmaiseksi. Olihan se viihdyttävä kuten ennenkin.
Nyt takaisin yläkertaan.

The Dwyers. Viiimeeksi, kun nuo näin niin se bändi ärsytti jostain syystä ihan helvetisti, mutta nykyään diggailen aika paljonkin meininkiä. Keikka oli hyvä ja sounditkin toimi paremmin.

Pertti Kurikan Nimipäivät. Näitä on tullut nyt viime aikoina nähtyä sielläsuntäällä ja onhan tämä sellainen perushyväkiva, mutta ei nyt niin eriskummallinen enään.

Perjantai biletetty ja nukkumaan. Lauantai herätys ja silmä mustana. What the hell?
Olotilojen tasoittelua ja ihmettelyä sekä pitsaa (ihmiskunnan hienoin keksintö).
Taas pienen kiinnostuksen puutten vuoksi ei jaksa heti alkuun mennä klubille.

Kyre Ja Duunarit. Illan kolmas bändi. Tätä odotin ihan mielenkiinnolla, kun näiten levyä tullut kuunneltua. Hyvin nuo vetivät joten jatkoon ja suositteluun!

The Heartburns. Ongelmia, ongelmia ja ongelmia. Kitaranuppi kusee, mikki irtoilee ja mitä viellä.
Kokemus näkyy lavatouhussa, mutta ongelmat vähän latistaa tunnelmaa. Kyllä tätä silti mielelään useamminkin katsoisi.

Wasted. Tämän näkemistä olin odottanut jonkin verran viime kesästä. Letkee meno ja hyvä fiilis. Toimii.
Erittäin ammattimainen ote esiintymisessä ja soitossa. Ei valittamista.

Ap-festit festattu ja hyvillä mielin nukkumaan. Jännä reissu, mutta tulipahan tehtyä.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kaahattu on. Laahattu on. Nyt tehdään kuolemaa.

Moton mukaisesti viikonloppu kaahattiin ja laahattiin. Nyt sopii tehä kuolemaa.

Perjantaina tuli pikainen roudauskeissi, kun Cut To Fit oli vaihteeks niin sanotusti kusessa.
Toki paikallisen bändin on helppo tuoda koko backline, mutta voi toki muutkin tuoda jotain kamoja mukaan.

Eipä siinä kamat keikkapaikalle parilla kierroksella ja sittenhän jätin jätkät kasaa kamat ja lähdin syömään.

Kävin tässä välissä myös kuuntelemassa A1:ssä Airoksen Pekan sooloilua. Hienostihan tuo mies vetää, mutta nyt on aika siirtyä tapahtumapaikalle. MotörPub kutsuu.

Paikalle päästessä Jukka Nissinen oli jo esiintynyt, mutta kaverin kertomuksen mukaan en missannut mitään muutakuin suuren vitutuksen joten seuraavaan.

Paikalla soitti tällä hetkellä jo Kotkalainen Puukotus. Näinköhän nuo tokaa kertaa ja livenä tuo menee jotenkuten, mutta koneelta kuunnellessa en vaan ymmärrä. Oh well...

Out Of Tune. Oulu. Mitä siitä sanoisi. En saannut mitään tolkkua tapahtumista. No ne oli Oulusta.

Illan odotettu hetki: Cut To Fit. Yleisöähän oli Lahtelaisittan se viisi henkilöä.
Eipä se jätkiä ennenkään ole haitannut. Tiukka setti ja pari uutta biisiä. Ne kuullosti tutulta, mutta ei missään tapauksessa turvalliselta. I love it!

Lauantai olikin kiireinen pävä, kun piti tehä muuttohommia, mutta menihän se siitä.
Ilta läheni ja otettiin Miken kanssa suunta kohti Torvea.

Paikalle saapuessa Woodrue soitti jo. Entuudestaan itsellä ei ollut oikein mitään havaintoa paria biisiä lukuunottamatta tästä. Sehän oli helvetin hyvä. Irstas, likainen, pölyinen, lähes täydellinen.
Tätä haluan lisää, mutta eihä niillä piruperkeleillä ollu muutaku paitoja myynnissä. Bandcamp pelastaa!
Seuraavana lavalle kapusi Slug Mammoth.
Basisti näytti karanneen jostain punttisalihevikalja-seurasta, kun taas laulaja/kitaristi keskittyi posettamiseen ja "gotta look good on stage"-häsläilyyn. Käytös sopisi paremmin glam-bändiin kuin stoner-hässäkkään.
Potentiaalia bändistä kuitenki löytyy paljon.
Vähän hioo kulmia tietyistä kohdista ja taas toisista kulmista hakkaa niitä myttyyn ja rosoisemmaksi.
Katotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Seuraavana olikin sitten vuorossa Fleshpress. Tämä bändi kyllä jaksaa yllättää jotenki aina livenä.
Aina jotain erillaista, mutta silti yhtä kaaottisen raskas, hidas, murhaava. Toisin sanoen loistava. Pörisee.
Illan yllärikin oli, kun tyttöystäväni Tiia joka ei tälläsestä musiikista välitä päätti tulla silti seuraamme paikalle.
 Tässä kohtaa sitten lavalle kapusi Demonic Death Judge. Olin vissiin kerran kuullut näitten levyn kokonaisuusessa joten hirveän paljoa en bändistä entuudestaan tiennyt, mutta kyllähän nämä otti lavan haltuun ja potki perseelle. Tykkäsin menosta ja tästäkin harmitti, kun ei näilläkään ollut mitään myytäviä mukana. Olisi ollut kiva tukea bändiä suoraan eikä levykaupan kautta. Erittäin mukava ylläri kuitenkin tämä.

Illan viimeinen artisti ja itseni kohdalla myöskin odotetuin. Domovoyd.
Näin heidät viime kesänä Provinssirockissa ja hengailtiin tovi bäkkärillä, kun heillä oli Rytmihäiriötä edeltä soittoaika. Hyvä meno oli silloin, mutta ei ulkolava anna tälläselle musiikille kesällä ihan oikeuksia. Toimi se jokatapauksessa silloinkin.

Palataanpa Torveen. Jätkät aloitti soiton ja olin heti alusta asti fiiliksissä. Vähänhän tästä tulee välillä mieleen Electric Wizard, mutta tunkasempi ja likaisempi pikkuserkku. Parempikin ehkäpä.
Ei tule mieleen mitään mistä tuosta valittaisi mitään. Toimiva on toimiva. Kelpaisi useamminkin nähdä, kuin tuollein kerran vuodessa meiningillä.

Dodi. Nyt tämäkin on kirjoitettu.
Ens viikolla sitten jos kävis AP-Festeillä Turussa.
Nyt kyllä meikää kutsuu sohva, sipsit, ehkä pitsa ja Sopranos tai That 70's Show. Soronno!

torstai 3. huhtikuuta 2014

Cut To Fit @ MotörPub ja Roosterburn @ Torvi.

Viikonloppu lähestyy ja sehän tietää tällä viikolla kuten myös melkein joka viikko tässä kuussa hyviä keikkoja.

Perjantaina MotörPubissa soittelee vissiinkin Puukotus, Out Of Tune, joku sooloilija ja ennenkaikkea: CUT TO FIT!
Vaikka nämäkin olen nähnyt vissiin noin 20 kertaa jo niin ei tuohon vaan kyllästy sitten millään.
Toiset tarvii aamukahvinsa. Minä tarvitsen AamuCutToFit:it.

Viime näkemästä on kolmisen kuukautta ja jätkät palas just viikonloppuna Euroopanrundilta joten keikka kunto on varmaa ihan kohillaan.
Ehdottomasti Suomen paras live-bändi ja muutenki ihan parhaimpia bändei mitä täältä löytyy.
Että mä ootan innolla perjantaita.
Sillon on kyllä Kino Iiriksessä Nicolas Cage-"karaoke" jossa ihmiset saa käydä esittämässä omia tulkintojaan Cage-elokuvien suosikkikohdistaan. Pakko sitäki käydä katsomassa, että mitäs helvettiä.

Lauantaina Torvessa pöristelläänkin sitten Roosterburnissa:
Demonic Death Judge, Fleshpress, Domovoyd, Woodrue ja Slug Mammoth.
Tätä odotan mielenkiinnolla, kun tässä kevään mittaan on alkanut taas nämä stonerit/doomit/jumittelut maistumaan. Etenkin tuo Domovoyd kutkuttelee ja Fleshpress on tuttu ja turvallinen.
Demonic Death Judgea monet ovat kehuneet ja viime aikoina siihenkin tutustunut niin eihän tästä voi huono ilta tulla.

Tässä viikonlopussahan tulee pätemään eräs mottoni:
KAAHAA, LAAHAA JA KUOLE!

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Paitatiskillä.

Paitamyyntihommissa on kyllä tullu huomattua ihmisten hämmentämis-mahdollisuudet hyvin.

Vaikka hinnastossa lukee isolla "TARRAT 0€ / VIE POIS" niin silti käyn joka kerta tämän keskustelun: Asiakas - "paljonko noi tarrat maksaa?"
Minä - "Ne ei maksa mitään. Ota siitä vaa"
A - "EI MITÄÄN!? Saako ottaa kaks?"
M - "Ota vaikka seittemän jos siltä tuntuu"
A - "Voiko ottaa kolme?"

Usein tässä kohtaa vielä varmistavat ettei ne maksa mitään tai sitten tulevat 5min myöhemmin hakemaan kaksi tarraa lisää. Siitä vain. Viis vuottahan niistäkin on eroon pyritty.

Tämäkin keskustelun pätkä on hyvin yleinen vaikka olisin paitoihin laittanut laput, että mitä kokoja on jäljellä:
(Spurgugrammi paita jossa on enään pelkkää XL-kokoa)
Asiakas: "Löytyykö tota spurgugrammia M-koossa?"
Minä: "Ei löydy muuta kuin XL:ää tuosta enään"
A: "No entä löytyykö siitä L-kokoo?"

En ole vieläkään keksiny kunnollista teoriaa siihen mikä tuossa on niin vaikeaa ymmärtää. Toki alkoholi vaikuttaa ymmärrykseen, mutta tätä keskustelua käyn hyvin usein myös selvinpäin olevien kanssa.
Yllättävän monet myöskin vetäytyy paitaostoksista sillä verukkeella, että jääpä enemmän rahaa dokaamiseen.
Itse ostaisin mielummin vaikka kiertuepaidan ja muistan kyseisen keikan, kun joisin pääni täyteen enkä muistaisi keikasta yhtään mitään.
Olemme erillaisia ihmisiä.

Rytmihäiriö ja festarikesä 2014 "Olen Kännissä"-kiertue.

Viime kesä oli ensimäinen kunnon festarikesä jossa kiersin bändin mukana.
Oli myöskin tähän mennessä elämäni siistein kesä.
Käytiin sitä 10:llä eri festivaalilla. Tai siis niin monella olin itse mukana, kun parille festivaalille en syystäjatoisesta päässyt.
Oman osallistumisen lista:
16.6. Provinssirock, Seinäjoki
2.6. Nummirock, Nummijärvi
27.6. The Circus, Helsinki (Rock The beach klubi)
14.7. Ilosaarirock, Joensuu
19.7. Pakkahuone, Tampere (Tammerfest)
26.7 Klubi, Turku (Indieiltamat)
2.8. Porispere, Pori
16.8. Dark River Festival, Kotka
31.8 Lutakko Liekeissä, Jyväskylä
7.9. Ääniwalli, Helsinki (Fight The Night)


Ei nyt jaksa viime kesästä yksitelle ruveta enään jauhamaan, mutta joo.
Provinssissa kävin ensimmäistä kertaa ja sain nauttia koko viikonlopun hyvästä kelistä, hyvästä seurasta, hyvästä ruuasta ja myöskin erittäin hyvästä artistikattauksesta (Rytmihäiriö, Down, Bad Religion, Turbonegro, Kvelertak, Pertti Kurikan Nimipäivät, Domovoyd, Pmmp, Sólstafir, Stone, Solonen & Kosola, Terveet Kädet, Nyrkkitappelu, Kivesveto Go-Go.)
Tuo jää kyllä mieleen yhtenä elämäni kohokohdista. Matkaan jäi myöskin Down vokalistin Philip H. Anselmon nimikirjoitus ranteeseen ikustettuna.

Tästä videomateriaalia kesän keikoilta (meikä kuvas livematskut tähän):