perjantai 22. heinäkuuta 2016

17.07.16 Ilosaarirock









09.07.16 Jalometalli

Oulu ja Jalometalli. Kolmas kerta Oulussa keikkareissulla. Eka kerta Jalometallissa.
Illan lineup oli lähtökohtasesti ihan miellyttävä, että Swallow The Sun ja Anthrax osui samalle päivälle ja sellasella aikataululla että kerkes kattoo molemmat myös.

Lähettiin aamusta ajamaan kohti Oulua ja oltiin mestoilla joskus milloinpitikin.
Nopee checkin hotellilla ja siitä sitten festarialueelle pyörimään. Alue vaikutti oikein mukavalta ja sitähän se olikin. Toki ruokailumahdollisuudet oli alueella aika pienet ja muutamissa asioissa olisi ollut mielestäni parantamisen varaa, mutta kelpashan tuo!

Wolfheartin soitellessa oli meidän aika kasailla kamoi ja samaan aikaan Moonsorrow-dokkarin kuvaajaryhmä seurasi meitä ja meidän touhua. Hämmentävää ja ahdistavaa juosta kameraa karkuu.

Hirvee hulinajatohina. Miljoona asiaa tapahtuu ja kaikki pakkautui yhdeksi harmaaksi pilveksi. Muistikuvat on ?

Pitkin päivää mietin: "Siistiä jakaa bäkkäri Anthraxin kanssa. Josko sais vaikka yhteiskuvan tai edes vähä rupatella jätkien kanssa."
Paskanmarjat. Olen aina pitänyt Anthraxia haastattelujen ja dokkarien yms juttujen perusteella "laid back", jalat maassa-tyyppeinä jotka olis pyöriny bäkkäril ja ollu sosiaalisia yms.
Todellisuus oli hämmentävän kauakana tuosta kuvasta.
Tyypit tuotiin hotellilta pakulla bäkkärille ja kuljetettiin autolla lavan sivulle ja keikan jälkeen heti lavan sivusta autolla bäkkärille. Bäkkäriltä olisi kävellyt lavalle noin 30metriä. Tämä piti siis kuljettaa pidemmän kierron kautta autolla.
Bäkkärihän piti myös käytännössä melkein tyhjentää että heillä olisi tilaa ja rauhaa.
Laid back my ass. Among The Living on vieläkin kova levy mutta haistakoon paskan. Sori vaan.

Back to Moonsorrow.

Kamat lavalle. Nopeet tarkistelut että kaikki toimii ja siitä sitten estradi jälleen pakana metallin herroille. Bändi näyttää jälleen lavalla, että mistä tuulee ja pohjoisen kansa nauttii.

Tampereen reissulta otin vaihteeksi uuden opin ja toin jo keikan alussa mukanani lavansivuun kaljaa yms juomia. Tällä kertaa olin nopein juomateknikko. Marko huikkasi jonkin biisin aikana, että haluaisi kaljaa lisää. Oli hauska huomata artistin hämmentynyt ilme kun ei ollut päätään kerennyt kunnolla pois kääntämään kun olin jo kaljan kanssa vieressä.

Monarit näytti jälleen, että ketkä määrää. Keikka oli kokonaisuutena jälleen niin helvetin hieno että ei voi kun ihmetellä.

Nopea kamojen purku ja pakkaus sekä lastaus. Siitä sitten helvetin kyytiä alueelle katsomaan Swallow The Sunia.
Niin synkkää ja niin epätoivosta, mutta silti niin hyvää. Oli jopa ehkä yksi omia suosikkikeikkojani heiltä mitä olen nähnyt. Aivan helvetin tiukka setti.

Siitä sitten tovi aikaa eteenpäin ja päälavalle kipusikin tämä odotettu Amerikan ihme: Anthrax.
Vahvalla touchilla mentiin, mutta ammattimainen "suoritettaas nyt tää keikka taas alta"-tyyli paistoi läpi. Keikassa ei ollut sinänsä mitään erikoisempaa tunnelmaa eikä muutenkaan mitään mieleenjäävää. Herrat kirjaimellisesti kävi vain suorittamassa. Jotenkin hankala uskoa, että olisivat suuremmin nauttineet edes. Tiedä siitä sitten.

Keikan jälkeen olikin sitten perusmeno. Bäkkärillä kökittiin niin viimeiseen asti kuin olla ja voi ja siitä sitten hotellille. Tai pikemminkin baariin.
Jatkovaihtoehtona oli Hevimesta ja Mokoman keikka. Mokoma vissiin veti tuolla jonkun erikoiskeikan jossa setti painoittui vissiin nopeampaan tuotantoon. Noh. Hevimesta oli niin saakelin täys että mentiin kadun toiselle puolelle...karaokeabaariin.
Ovella meinas tulla jo stoppi kun kävi ilmi, että sisään maksaa x-euroa. Noh...Maksettiin itsemme sisään ja menin tiskille ja tilasin kaljan. Kalja oli sen verta hintava, että jäi se ilta todella lyhyeksi. Yksi kallis ja keskivertoa paskemmalle maistuva olvi naamariin ja pizzan kautta nukkumaan.

Aamulla olikin sitten aikainen lähtö ja jumalan kiire. Oulusta lähtö oli 08 ja minun piti olla Lahdessa töissä klo16. Otettaan tähän huomioon vielä, että minun piti kiertää Helsingissä useammassa paikassa ja palauttaa autokin taas aivan väärään suuntaan.
Tukka putkella vedettiin mutta jumalaut, että oli hauskaa taas. Töissä odottikin sitten iso lautasellin juhlista jäänneitä herkkuja. Kyllä kelepas











Tampere Metal Meeting 17.06.16

Perkele kun pääs venähätämään näiten päivitys.

Tämä reissu alkoi sinänsä jännästi kun piti hakea ensin auto jostain Klaukkalan perältä. Sitten haettiin Ville soittokamojensa kanssa toisaalta jostain mystisestä paikasta. Sitten suhattiin treenikselle.
Vuokra-automme haisi hyvinkin vahvasti rock 'n' rollille. Ei huono sinänsä mutta huh saaatana.

Reissuun lähtiessä oli sitten ensimäinen pysäkki rautasahakauppa. Kaljakauppa olisi ollut loogisempi mutta perkele aina nää pääsee yllättämään.

Keulittiin Tampereelle niin kovaa kun kehtas suhaa jotta kerettäis noin sovittuun aikaan mestoille.
Mestoillahan oltiin pitkälti sovitusti kunnes oltiin portilla mistä piti päästä sisään vaan se olikin pultattu kiinni, että access denied. Kiitos vaan tästä.
Järkkärithän perinteisesti osas taas auttaa sitten sen suhteen, että mistä pääsee sisään. Not.

Hirvee säätö ja sumplaaminen ja reitti löytyi sitten hetken päästä. Sisään ja autoparkkiin.

Hetki aikaa ettei ole mitään ihmeteltävää joten alueelle katsomaan Baptismia. Perkele että on kova bändi ja hyvä livenäkin. Tekniikka vaan kusi ja äänentoisto pätki sitten ikävästi. Muuten tosi hyvä.

Tämän jälkeen olikin aika ruveta purkamaan ja kasaamaan meidän kamoja.
Tässä kohtaa oli myös aika ruveta riehumaan rautasahan kanssa. Antaako kitaristin heilua rautasahan kanssa vai pistääkö roudarin sahaaman?
Kitaristi ensin ja sitten roudari. Kilpailuksihan se meni. Minä olin nopeampi mutta Janne teki parempaa jälkeä. Next time I will win!

Tampere Metal Meeting järjestettiin ensimäistä kertaa ja Baptismin teknisten ongelmien vuoksi vähän jännitin tilannetta. Edellisenä viikonloppuna ollut South Park Festivaali myös mietitytti, että kuinka paljon se vaikutti tämän viikon osallistujamäärään.
Osallistujamäärähän ylitti loppujenlopuksi kuulemma järjestäjien oletukset ja kaikki meni silleen kivasti.

Soundcheckin kanssa kävi sinänsä jännä juttu. Minulle ja kaverilleni Antille nakitettiin kiireisein aikataulun vuoksi homma tarkistaa kiipparit, kitarat, basso ja mikit.
Sanomatta selvää itseäni jännitti perkeleesti vaikka olenkin tietyllä tapaa odottanut tätä hetkeä.
Antti on korkeintaan nähnyt unta asiasta ja kehdannut edes puhua moisesta. Poika oli ihan paskan kankeena jännityksestä.
Tästä kehittyi jälleen lisähommia.

Kello löi (vissiin) klo20:00 ja oli aika pistää Monarit lauteille.
Moonsorrow kun astuu lavalle niin jumalauta siinä lähdetään lavalle varmoina. Tila otetaan samantien haltuun. Tyypit tietää tasan mitä ovat tekemässä ja tekevät sen niin helvetin hyvin.
On suuri ilo ja kunnia saada olla osallisena ja seurata lavansivusta tätä toimintaa.

75Min tais olla soittoaika ja jumankauta että oli hieno setti.

Kotimatkahan alkoi perinteisesti myöhemmin kuin mitä oli sovittu. Mikäs siinä haha!
Paluumatkassa nauratti kun tiputeltiin tyyppei yksitellen paikasta toiseen ja herrat lähtivät 07 lennolla johonkinpäin maailmaa seuraavalle keikalle. Marko tiputettiin Klaukkalaan ja noin 1,5h myöhemmin kun olimme vihdoin Antin kanssa matkalla palauttamaan autoa, niin voisin vannoa että ajettiin Markon kanssa ristiin.
Kerkes varmaan artisti lepäämään tosi paljon tuossa välissä haha!










perjantai 29. huhtikuuta 2016

22.04. Universumin Gangsterit. Tirra, Lahti

Universumin Gangsterit. Räp. Minä. Nyt on yhdistelmä omituinen.

Pohjustetaanpa hommaa. UG:ssa esiintyy henkilö johon tutustuin työharjottelussa ja toveroiduimme lyhyessä ajassa ja hän myös jätti moneen muuhunkin henkilöön lähtemättömän vaikutuksen työpaikassamme. Elikkäs lähdettiin työporukalla katsomaan support mielessä hänen keikkaa.
Tunnustus: heillä on oikeasti hyviä biisei jopa!

Suunnattiin alkuperäisten infojen perusteella tirraan klo23. Sitten saadaankin info, että showtime 0030. KIITTI! No ei haha! Työporukalla siinä sitten istuttiin iltaa ja jauhettiin paskaa.

UG kipuaa lavalle ja tirra oli loppuunmyyty jopa. Elämäni ensinmäinen loppuunmyyty räppikeikka.

Pakko se on vain myöntää, että tyypit hoiti homman helvetin hyvin kotiin.
En pidä pahemmin räpistä, mutta kyllä nyt vietiin miestä mukana ja olo oli letkeä.
Hemmetin hyvä.

09.04. Profane Omen. Arvid, Orimattila.

Orimattilassa keikkareissussa. Mitähä v*ttua nyt taas!?

Profane Omenin kotikenttäkeikka ja pieni muotoisen Suomirundin vika keikka.
Nyt ollaan oikeasti jännän äärellä.

Keikkapaikka oli kooltaan yllättävänkin kokoinen ja asiallisen näköinen mesta. Bäkkärinä toimi baarin saunatila jota vuokrataan asiakkaille ja firmoille yms käyttöön eli helvetin hyvät tilat. Edellisillan hesan keikkaan verrattuna viis tähteä esim.

Ruoka oli myöskin perusravintola osastolta parempi mitä olisin uskaltanut olettaa ja kyllä kelpasi.
Paskat läpät lentää ja kaikilla on hauskaa.
Nyt on pakko kyllä oikeasti kehua tätä sakkia. Meikäläinen tempastiin periaatteessa aivan puskista hommaan mukaan ja edellispäivän nopeiden tutustumisten jälkeen oli tunnelma sellainen kuin olisin aina ollut heidän mukana. Voin sanoa ihan hyvin, että lähden toistekkin näiden jätkien kanssa reissuun jos kelpuuttavat.

Keikan alkamista jouduttiin syistä siirtämään. En avaa tätä keissiä nyt enempää. Ne tietää ketkä tietää. Sori.
PO kipuaa lavalle ja kyllä huomaa, että ollaan kotikentällä. Meininki oli perkelen hyvä alusta loppuun ja kaikilla oli hauskaa.
Orimattila yllätti kerrankin positiivisesti.

Lahteuduttuamme lähdimme Viljamin kanssa treenikseltä kävelemään kotia kohti. Oli jotenkin hyvin jopa koskettava hetki kävellä aivan helvetin väsyneenä, pienessä humalassa 06:30 usvaisessa ratapihassa kotiin. Henkiset jutut on jänniä.

Kiitos Profane Omen! Lähden varmasti jatkossakin jos näin hauskoi reissun on toistekkin tarjolla!

08.04. Profane Omen bäkkäri, Helsinki

Kömpelö alku mutta tästä lähtee.

Olin sovittuun aikaan melkein sovitussa paikassa. Tiesin about missä PO:n treenikämppä on mutta en ollut kuitenkaan satavarma. Olin väärällä puolella rakennusta jopa.
Samuli soitti ja sanoi missä mennään. Menin oikeaan paikkaan ja kiersin väärän talon vielä ympäri. Sitten bongasimmekin porukalla toisemme ja siitä sitten.
Lähes kaikki PO:n jätkät oli jo entuudestaan jossainmäärin tuttuja mutta silti 4/6 niin ei oltu koskaan sanottu käsipäivää. Tilanne korjattiin ja suunnattiin Torven edustalle ottamaan kyytiin viimeisetkin.

Helsingissä oltiin aikataulun mukaisesti ja tehtiin ripeä loadin ja sitten alkoi se ihana ihmettely. Ollaan Helsingin keskustassa ja pitäisi saada sprintteri parkkiin mielellään ilmaiseksi. Helppo homma... Paikka löytyi mutta maksullisena. Ei siinä.

Soundcheckin jälkeen porukka jakaantui ja käytiin syömässä. Itse jäin porukkaan joka meni syömään thai-ruokaa ja voi tervejahei, että oli muuten hyvät safkat!

Vaikka keikka oli viikonlopun tatuointimessujen viralliset jatkot, niin puolet juhlijoista tuli noin tunti ennen pilkkua paikalle. Hämmentävän fiksua sanoisin.

Lämppäribändistä en nähnyt valitettavasti vilaustakaan enkä kuulemani perusteellla muista sitäkään vähään.

PO otti lavan haltuun ja paikalle saapuneen yleisömäärän myöskin.
Pakko se on kyllä myöntää, että jätkät vetää livenä ihan helvetin hyvällä meiningillä ja saa menoon jopa sitä aitoa rock 'n' roll-shown tuntua. Se on nykyään tietyllä tapaa jopa harvinaista!

Helvetin hauska reissu oli tää hesa-case. Seuraanana käydäänkin Orimattilassa...

07.04. Profane Omen PikkuHanhessa

Tässä olikin vähän sellainen yllätysten ilta.

Menin kaupungille moikkaaman kavereita. Sitten liityin työkavereiden seuraan ja sitten olinkin katsomassa Pikku-Hanhessa Profane Omenin akustista keikkaa.
Viime PikkuHanhi keikasta oli jo aikaa ja nyt oli puitteet saatu hyvään kondikseen siellä.
Yleisöäkin oli saapunut paikalle varsin mukavasti.

Keikkahan oli hauska kokemus ja siinä kävikin hauska juttu.
Oltiin oltu sisällä ehkä noin 5min kun Jules oli jo värvännyt minut viikonlopuksi heille keikkakuskiksi. Ei ollut muutakaan tekemistä niin helvetti miksipä ei!?